TARInani
Taisin olla neljävuotias, kun isäni veisti minulle puupalikoista ensimmäiset rumpukapulani. Hiekkalaatikossa istuessani minun oli yksinkertaisesti pakko saada toteuttaa rakastamani Queen-kasetin (Greatest Hits vol. 2, luonnollisesti) rumpuraitoja: bassorummun töminä syntyi paksumman kapulan varren iskemisestä rikkaruohomättääseen, virveli napsui sujuvasti milloin mistäkin kattilan kannesta, basarin ja crashpellin sai näppärästi yhdistettyä lyömällä kapulaa hiekkakasaan hieman viistoon, niin että laskeutuva hiekka toi mieleen symbaalin helinän.
Muutamaa vuotta myöhemmin äänitin jo omia kappaleitani kasettimankalla, niin kitaralla, syntikalla kuin rummuilla… Genreistä viis. Musiikin luominen, sen äänittäminen, oman soiton kuunteleminen ja sitämukaa kehittäminen tuntui jo kymmenvuotiaana oleelliselta osalta elämääni. Samoihin aikoihin aloitin musiikkiopistossa opiskelun, josta valmistuin myöhemmin klassisena lyömäsoittajana. Toteutin myös ison ykkösen musiikkiteoriaopinnot.
Vuosien mittaan olen ehtinyt tekemään yhtä jos toistakin musiikin saralla: olen laulanut metalliyhtyeissä (viimeisimpänä mainittakoon Tamperelainen Medeia, jossa vaikutin vuodesta 2014 vuoteen 2024 jolloin pistimme yhteistuumin hevipillit pussiin), äänittänyt rumpuraitoja eri proggiksiin (tuoreimpana esimerkkinä loistava Under Arches, kotimainen post-doom metal-hienous) sekä julkaissut omia soolotuotoksiani The Frans-nimellä.
Olen myös tehtaillut YouTubeen tuhansittain videoita aina vuodesta 2006 tähän päivään asti. Olennaisin osa videoistani ovat cover-vetoja kappaleista jotka ovat itselleni erityisen mieluisia, ja nämä ovat saaneet vuosien mittaan merkittävääkin huomiota niin maanlaajuisesti kuin maailmanlaajuisesti.
Tähdellisiä esimerkkejä ihmisistä jotka ovat videoiteni myötä halunneet tehdä kanssani musiikillista yhteistyötä ovat m.m. Megadethin edesmennyt rumpalilegenda Nick Menza, sekä kanadalaisen thrash-jätti Annihilatorin pääjehu Jeff Waters. Jälkimmäinen pyysi minua itseasiassa reilu vuosikymmen takaperin bändin laulajakitaristiksi, mutta silloisen elämäntilanteeni vuoksi jouduin kieltäytymään idolini tarjouksesta. Auts!
Voisin kliseisesti yrittää tiivistää loppulauseeksi aforismia siitä miten suuri osa elämääni musiikki on, mutta sitä se ei yksinkertaisesti ole... Pikemminkin elämäni on osa musiikkia. Musiikki on konkreettinen osa maailmankaikkeutta, ja rakastan olla osa sitä kaikilla tavoilla mitä osaan. Haluan jatkossakin pohtia, soittaa, fiilistellä sekä ihailla musiikkia niin itsekseni kuin hyvässä seurassa, ja musiikin opettajana toimiminen on avannut minulle uusia väyliä juuri tälle.